Turun Riennon puheenjohtajan Anders Blom tervehdys kaikille rientolaisille juhlavuoden aluksi.
Arvoisa Riennon ystävä, veteraani ja juniori,
Juhlavuosi on alkanut. On aika pohtia mennyttä ja tulevaa. Ja on aika juhlia. Sata vuotta on tullut täyteen urheilua, voimistelua ja elämää. Riento syntyi aikana, jolloin Suomi oli tullut eläneeksi Venäjän yhteydessä lähes 97 vuotta. Oli tullut aika löytää Suomelle uusi suunta.
Monet asiat, jotka tänään tuntuvat itsestään selvyyksiltä, eivät sitä olleet sata vuotta sitten. Monet oikeudet ja vapaudet olivat taistelun, työn ja kilpailun takana. Yhdistyminen, kokoontuminen ja sana eivät aina ole olleet vapauksia. Niiden puolesta piti taistella. Suomeen syntyi useita yhdistyksiä, joiden toiminta kokosi ihmiset yhteen. Alkoi syntyä usko, tunnelma ja tietoisuus itsenäisestä Suomesta, siitä, että se olisi joskus mahdollinen.
Parhaiden miesten ja naisten keskuudessa oli jo tuolloin syntynyt ajatus itsenäisestä Suomesta. Se oli Riennon perustamisen alkuhetkillä suuri yhteiskunnallinen kysymys ensimmäisen Venäjän sortokauden päättyessä. Suomi menetti 1903 hetkeksi itsemääräämisoikeutensa eli autonomiansa, kun Venäjän keisari antoi kenraalikuvernööri Bobrikoville diktaattorin valtuudet. Koko Venäjä oli kiehumispisteessä. Suurlakko Suomessa ja suuri manifesti 1905 päättivät ensimmäisen sortokauden.
Ei itsestäänselvyyksiä
Yleisen ja yhtäläisen äänioikeuden saaminen sekä eduskunnan perustaminen olivat sata vuotta sitten yhteiskunnallinen perusta, joiden varaan lopulta rakentui ajatus itsenäisen Suomen mahdollisuudesta. Turun Sanomien perustaminen 1905 oli merkittävä suomalaisuusajatuksen ja sananvapauden ilmentymä Turussa, suuri ”nuorsuomalainen” projekti, jonka vaiheet kietoutuvat myös Turun Riennon myöhempiin elämänvaiheisiin.
Urheilusta tuli olennainen osa suomalaista elämäntapaa. Urheilu nosti Suomen maailmankartalle, antoi suomalaisille kansallisen identiteetin ja ylpeyden. Läpimurron teki kuopiolainen muurari Hannes Kolehmainen Tukholman olympialaisissa 1912. Hän juoksi yhdeksän päivän aikana kuusi kilpailua ja voitti ne kaikki. Kolme henkilökohtaista kultamitalia ja joukkuekilpailun hopea tekivät suomalaisesta kisojen menestyneimmän urheilijan.
Tämän innostuksen valtavirrassa turkulaiset nuoret miehet ja naiset perustivat Turun Riennon, joka irtautui raittiusseurasta. Riennon aatteellisiin kuului myös olla osa Suomen itsenäisyysajatusta, sillä terveiden suomalaisten tehtävä oli rakentaa Suomea, jonka synty oli käsillä. Hannes Kolehmaisen vanavedessä nousivat olympialaiselle kentälle painija Kalle Mäkinen (olympiahopeaa Pariisissa 1924 ja olympiakultaa Amsterdamissa 1928) sekä pitkän matkan juoksija Lasse Virtanen (2 olympiapronssia Los Angelesissa 1932).
Yleishyödyllisyys
Raittiusaatteella on myös ollut ja on edelleen yhteiskunnallinen ulottuvuus. Alkoholiin, tupakkaan, huumeisiin ja piristeisiin sortuminen on tullut kalliiksi kustannukseksi kaikkina aikakausina eri yhteisöille. Niiden päämäärät jäävät saavuttamatta. Tai niiden saavuttaminen tulee kohtuuttoman kalliiksi. Ihmiselle kysymys on usein elämästä ja sen laadusta. Ja kuolemasta. Raittiusseura Toivo II:n voimisteluseura Ponnistuksesta irronnut Riento perusteli olemassaoloaan myös sillä, että urheilu on parasta raittiustyötä. Se on ollut ja se on myös tänään yhteiskunnan kannalta merkittävä kustannussäästö sekä investointi terveeseen tulevaisuuteen, siis yleishyödyllinen ilmiö.
Urheiluun sisältyneet ihanteet ovat olleet sen jälkeen kiinteä osa suomalaisuutta, Suomen sinivalkoisten värien nostamista maailman tietoisuuteen sekä kansakunnan sisäisen rakentamisen ja eheyttämisen valtaväylä. Urheiluseuroilla on ollut suuri merkitys sosiaalisen tasa-arvoisuuden ja yhteishengen luojina. Urheilu ja seurat ovat vieneet Suomea ja suomalaisia ulkomaille, jonne matkustaminen ei menneinä vuosikymmeninä ollut mahdollista kuin harvoille. Mutta nämä harvat edustivat meitä kaikkia.
Vanhat realiteetit
Urheilumaailma eli myös yhteiskunnallisen murroksen, kun Suomen itsenäisyyden ensimmäisten viikkojen jälkeen maa jakautui kahtia punaisiin ja valkoisiin. Suomen historian ensimmäinen tasavalta oli (1917 - 40) kahtiajakautumisen ja toinen tasavalta (1941 – 81) kansallisen eheytymisen aikaa. Tarvittiin kaksi sukupolvea, jotta vapaussodan ja kansalaissodan haavat voitiin jättää rauhaan. Myös urheilun järjestöt jakautuivat leireihin, jotka purettiin vasta viime vuosisadan lopulla. Urheilulla on ollut ja on edelleen yhteiskunnallinen elementti, vaikka urheilujärjestöjen poliittiset jännitteet ovat käytännöllisesti katsoen kadonneet.
Viimeisen 25 vuoden aikana suomalaistakin urheiluelämää on leimannut kaupallistuneen huippu-urheilun ja vapaaehtoisen seuratoiminnan välinen jännite. Samaan aikaan yhteiskunnan osuus urheilun rahoittamisesta on tullut entistä merkittävämmäksi. Mutta suomalainen elämäntapa on myös monella tavalla muuttunut. Näen suurena kehityslinjana sen, että ydinperheen asema on heikentynyt, kun perheet ja kodit ovat antaneet useita kasvatus- ja hoitotehtäviä yhteiskunnalle.
Seurojen taustalla oli vahvoja miehiä ja myös naisia, jotka eivät vain urheilleet, vaan jotka myös loivat hengen ja järjestyksen, organisaatiot ja liikkeen. Tällainen voimahahmo oli Arvo Ketonen, Turun Sanomien kustantaja ja päätoimittaja, jolla oli silmää ja sydäntä urheilulle. Hänen avullaan urheilu ja seura nousivat kohti huippua. Toinen rientolainen urheilujärjestömies oli Bror-Nils Fincke, seuran pitkäaikainen ja tunnollinen sihteeri, jonka elämäntyötä olivat Riennon järjestön rakentaminen, arkistot ja historiankirjoitus.
Omat ratkaisut
Usko yhteiskunnan kaikkivoipuuteen on tullut tiensä päähän. Se Suomi, joka satakunta vuotta sitten pantiin alulle, ei sisältänyt ajatusta, että yhteiskunta olisi voinut ratkaista kaikki ihmisen ongelmat. Mutta toisen tasavallan aikana rakennettiin hyvinvointiyhteiskunta ja sen palvelut, jotka mitoitettiin sodan jälkeen syntyneille lapsille. Heitä kutsutaan yhteiskuntatieteessä myös hemmotelluksi sukupolveksi. Sotien jälkeen syntyi vuosittain yli 100 000 suomalaista, kun tänään päästään hädin tuskin 55 000 suomalaiseen vuodessa…
Myös eliniän odote on kasvanut merkittävästi. Kun Riento perustettiin, ihmisen eliniän odotteen keskiarvo oli noin 50 vuotta. Miesten eliniän odote on aina ollut pienempi kuin naisilla. Tänään miesten eliniän odote on lähes 80 vuotta ja naisilla se on reilusti yli 80 vuotta. Urheilulla, terveillä elämäntavoilla, sosiaalisilla palveluilla ja lääketieteellä on ollut tähän ratkaiseva vaikutus. Siksi urheilun ikäskaala on laventunut olennaisesti.
Perhe on paras
Perheen merkitys on toisilla alueilla heikentynyt ja toisilla vahvistunut. Urheilun kannalta vanhemmat osallistuvat lastensa kasvattamiseen, kehittämiseen ja lapsista iloitsemiseen urheiluharrastusten kautta. Itse asiassa tämä on valtavirtaus, jonka minäkin olen lasteni kautta kokenut.
Vanhempien lapsilleen antama aika, läsnäolo ja osallistuminen sekä raha ovat urheiluseurojen suurin vapaaehtoinen tulorahoituksen muoto. Sen arvo ei kirjaudu tilinpäätöksiin, mutta sen reaaliarvo rahaksi muutettuna on ylivoimainen. Siksi rahasta ja sen puutteesta puhuminen ei ole aivan täsmällinen kysymys.
Juhlavuoden ajatus
Yhteenvetona edellisistä voin sanoa, ettei urheilu enää ole vain nuorukaisten yksinoikeus. Urheilusta saatava energia pidentää ja parantaa elämää. Monet seniorit, joiden ikä alkaa seitsikolla, pystyvät uskomattomiin liikuntasuorituksiin.
Kesällä 2005 Turun Riennon hallitus päätti, että juhlavuotemme teema ja ydinajatus on ”Urheilusta energiaa elämään”. Keskustelun pelinavaaja oli taitoluistelusektorimme kummisetä Pertti Silanterä, kokenut liikkeenjohtaja, joka pelkisti Riennon kerholla käydyn keskustelun. – Ne, jotka menestyvät urheilussa, menestyvät myös muualla elämässä. Menestys mitataan pitkällä aikavälillä. Kalkkiviivat ovat paljon kauempana kuin uskallamme ajatella, jotenkin tähän tapaan Pertin ajatus kulki.
Edellä on hyvin suurpiirteisesti hahmotettu urheilun yhteiskunnallisen keskustelun ääriviivoja. Tunnen urheilua huonommin kuin yhteiskuntaa. Urheilu laajasti käsitettynä on osa kansallista pohdintaa, jossa meidän on arvioitava uudelleen eri osapuolten rooleja, tehtäviä ja voimavaroja. Kun tämä tehdään, on aina muistettava, että kaikki varat – yksityiset ja julkiset – syntyvät työstä ja siitä, että elinkeinoelämän toiminnan kautta voidaan rahoittaa julkiset palvelut.
Hyvinvointiyhteiskunta on synnyttänyt yksityisen ja julkisen sektorin välimaastoon kolmannen, vapaaehtoisen sektorin, jonka rahoitus perustuu omatoimisen varainhankintaan ja julkisiin tukiin. Urheilun rooli tässä sektorissa on merkittävä yhteiskunnallinen kysymys, joka koskee koko yhteiskunnan menestystä. Uskon, että tällainen urheilun ytimiin menevä yhteiskunnallinen keskustelu on käytävä osana hyvinvointiyhteiskunnan sopimusperustasta käytävää keskustelua. Siksi olemme avanneet juhlavuotemme tapahtumat tätä teemaa pohtivalla seminaarilla, joka tarkastelee sitä tietenkin urheilun ehdoilla.
Ihmiset kaiken taustalla
Riennon vaiheisiin osallistuneista miehistä ja naisista kerrotaan myöhemmin juhlavuoden lopulla ilmestyvässä kirjassa. Tässä haluan kiinnittää huomiota muutamaan nimeen, jotka auttavat rientolaisia ja turkulaisia ymmärtämään, miksi tartuin tähän kunniakkaaseen tehtävään.
Olen tullut Turun Rientoon perhetaustani kautta. Isäni Antti ja erikoisesti isoisäni Uno olivat Riennon tulisieluisia aktiiveja, Uno puheenjohtaja eri vaiheissa ja monissa luottamustehtävissä. Kun ajattelen, mitä olen Riennolta saanut, koripallovalmentajani Reijo Tenhunen, on erikseen mainittava. (Edelleen Repan heitto kulkee.) Riento ja monet rientolaiset ovat antaneet minulle elämään energiaa ja elämyksiä sekä ystävyyssuhteita, jotka ovat vain parantuneet ajan myötä. Vuosien tauon jälkeen tajusin, etten voi elää ilman koripalloa. Tiedän, että teillä kaikilla seuran jäsenillä on samanlaisia omia kokemuksia ja tuntemuksia.
Satavuotisjuhlatiimi
Riennon satavuotisjuhlavuotta on ollut valmistelemassa useita kyvykkäitä henkilöitä. Lopullinen käsikirjoitusryhmä muotoutui joukosta, josta pari sanaa on paikallaan. Pertti Silanterän esimerkillinen rooli tuli jo mainituksi; hän on juhlaseminaarimme järjestäjä. Marlin toimitusjohtaja Heikki Elo, monivuotinen yhteistyökumppanini on menneiden vuosien koripalloaktiivi, jonka arvostus turkulaisessa elinkeinoelämässä ja laaja kosketuspinta elinkeinoelämään on ollut merkittävä Riennolle. Heikin henkilökohtainen sitoutuminen on ollut ansiokasta; seuran taloudenhoitajana hänestä on tullut keskeinen uudistumisen toteuttaja.
Taitoluistelumme ”Grand Lady” Marie Lundmark toi Riennon juhlavalmisteluihin seuran perinteitä vastaavan arvovallan ja eleganssin. Samaan hahmoon kuuluu korkea sitoutuminen ja kokemus vaativista tehtävistä myös kansainvälisellä tasolla. Hän oli itseoikeutettu satavuotisjuhlavaltuuskunnan puheenjohtaja.
Kaj Blomqvist, kunnioitettu edeltäjäni, on jaksanut tehdä työtä myös puheenjohtajakautensa jälkeen Riennon juhlavuoden merkeissä. Hänen aktiivisuudellaan on koottu juhlavuoden valtuuskunta, joka nyt kokoontuu satahenkisenä 30. tammikuuta. Seuramme sihteeri Timo Lehtonen on ansiokkaasti tullut tukemaan Riennon uutta organisoitumista.
Koripallon Visa Vanamo on ollut tärkeä kokoava voima suurta murrosta elävän koripallon piirissä. Saara Sutelasta on nousemassa paitsi uusi voimistelumme vastuuhenkilö niin myös kansallisen nuorisourheilun vaikuttaja. Hannele Haapasen viisaus ja kokemus ovat hänen tukenaan. Haluaisin mainita vielä useita muitakin nimiä, mutta tehdään se myöhemmin.
Haluan kiittää joukkuettamme ja luoda siihen juhlamieltä kovan työnteon rinnalle!
Kolme erikoiskiitosta
Turun Riento muistaa juhlavuonna monia aktiivejaan. Maanantaina kolme instituutiota palkitaan huomionosoituksella, Turun Riennon kultaisella satavuotisjuhlamitalilla.
Ensimmäinen mitali annetaan perheyritys Turun Sanomille, jonka viestinnän virrassa Riento ja rientolaiset ovat eläneet. Monet rientolaiset myös työskentelevät Turun Sanomissa, jonka tukeen moni urheilusuoritus, urheilu-ura ja urheilija on voinut luottaa. Perheyritys Ketosen perustaja, päätoimittaja, toimitusjohtaja ja valtiopäivämies Arvo Ketonen oli merkittävä urheiluvaikuttaja ja Riennon johtohahmo ensimmäisen tasavallan aikana. Arvo Ketonen oli myös itsenäisyysmies ja sananvapauden esitaistelija eturintamassa. Hän oli myös perheenisä, jonka lapset ovat kasvaneet Riennon väreissä. TS:n ja Riennon vihreät värit eivät liene sattuma. Hänen tyttärensä Taru Kinnunen, joka nykyinen seuran varapuheenjohtaja, on antanut Riennon toimintaan merkittävän panoksen. Keijo Ketonen, Turun Sanomien toimitusjohtaja on rientolainen henkeen vereen, vaikka hänen palveluksensa maamme urheilun hyväksi ovat Rientoa paljon laveammat.
Toisen mitalin saa seuramme kunniapuheenjohtaja, kauppaneuvos Matti Koivurinta, instituutio hänkin. Koivurinnalla oli toisen tasavallan lopulla vaikea tehtävä viedä seura läpi suurten murrosten ja säilyttää urheiluseura instituutiona eri lajien etsiessä omaa identiteettiään. Sen työn varaan rakennettiin uusien sukupolvien kasvattaminen.
Kolmannen mitalin saa Turun kaupunki, jonka kanssa Riento on elänyt yhdessä sata vuotta. Kaupunki tarjoaa Riennolle urheilutiloja, urheilupalveluja ja sen lisäksi vuosittaista avustusta. Tärkeintä on kuitenkin, että kaupungin kouluissa, urheilukentillä ja – halleissa rientolaiset ovat voineet kasvaa suomalaisiksi, kokea harjoittelun, kilpailun ja osallistumisen riemun. Nämä kunnian kentät ovat ennen kaikkea opettaneet häviämään, sillä sitä kautta opitaan myös voittamaan.
Seuran suunta selkeä
Turun Riento on tänään tulevaisuuteen katsova satavuotias voimistelu- ja urheiluseura, jonka toiminnassa on mukana lähes 1500 voimistelijaa, taitoluistelijaa, koripalloilijaa ja keilaajaa. Seurassa on vireillä sääntöuudistus, jossa pääseuran rinnalla toisella satavuotiskaudella toimii itsenäiset lajiyhdistykset, joista toimintansa on aloittanut Turun Riennon Taitoluistelu ry ja toimintaansa ovat käynnistämässä Koripallo ja Voimistelu. Pääseura huolehtii seuran nimestä, arvoista, imagosta, yhteiskuntasuhteista ja markkinoinnista. Lajiyhdistykset edustavat Rientoa urheilun lajiliitoissa ja niiden kilpailuissa ja edustustehtävissä vastaten omasta varainhankinnastaan pääseuran tuella. Yhdessä Riento muodostaa vahvan joukkueen, jonka päätehtävä on kasvattaa hyviä kansalaisia – antaa energiaa elämään.
Vuoden 2005 aikana olemme muodostaneet uudet yhteistyösuhteet elinkeinoelämään. Yhteistyösopimukset on tehty verkkosivuillamme julkaistujen yhteistyöyritysten kanssa. Juhlavuoden aikana vahvistamme yhteistyösuhteitamme myös Turun kaupungin kanssa. Turun Riento saadaan tämän vuoden aikana organisaationa sellaiseksi, että voimme kehittää yhteistyötämme kaupungin ja sen eri toimintojen kanssa.
Haluan kiittää yhteistyöyrityksiämme Riennon tukemisesta. Se ei vain perustu henkilösuhteisiin, vaan ennen kaikkea keskinäiseen kumppanuuteen ja molemminpuolisiin hyötyihin.
Jäsenet ovat ydinasia
Kutsun kaikki rientolaiset mukaan juhlimaan satavuotista toimintaamme. Sen voi tehdä monella tavalla. Tärkeintä on osallistuminen. Jokaiselle on tarjolla jotakin. Myös uusille rientolaisille. Tervetuloa mukaan.
Tärkein tehtävä on jäsenyyden uudistaminen Riennossa. Keväällä pidettävään juhlapäivään 8.4. mennessä tavoitteemme on päivittää jäsenrekisterimme ja luovuttaa jokaiselle rientolaiselle maksettua jäsenmaksua vastaan uusi JÄSENKORTTI.
Haluan pääseuran puolesta kiittää kaikkia rientolaisia urheilijoita, voimistelijoita ja harrastelijoita sekä erikoisesti kaikkia vapaaehtoista työtä tekeviä valmentajia, huoltajia ja toimitsijoita. Te teette arvokasta työtä Riennon, tämän seutukunnan ja Isänmaan sekä itsenne ja perheenne hyväksi.
Anders Blom
Turun Riennon puheenjohtaja
Kirjoittaja valtiotieteen maisteri Anders Blom (s. 1955) on pelannut koripalloa Turun Riennossa vuodesta 1969 alkaen. Tänään hän pelaa ikämiesjoukkueessa kerran viikossa. Blom on toiminut Riennon hallituksessa vuonna 1979 - 80 ja uudelleen 2003 alkaen, josta vuodesta 2004 alkaen puheenjohtaja.
Blom on Perheyritysten liiton toimitusjohtaja (2003 -) ja mm. Eurofacts Oy:n hallituksen puheenjohtaja. Hän toimi Eurofacts Oy:n toimitusjohtajana vuosina 1991 – 2003 ja Adax-viestintäryhmän toimitusjohtajana 1989 - 91. Sitä aikaisemmin hän oli Turun sanomien poliittisen toimituksen ja ulkomaantoimituksen esimies 1986 - 88 ja toimittajana Uudessa Suomessa 1983 - 85.
Vuosina 1970 – 1983 Blom toimi Kokoomuksen puolueyhteisössä ja sen eri tehtävissä 1972 – 79.